lauantai 28. marraskuuta 2020

What Time Is It?( Minkä aika on?)

  Minkä aika se on?





                                                                            
Kippis

Mr. Olutämpäri 🍺

perjantai 27. marraskuuta 2020

Jos mustikkametsään/Lahelaan aiot mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Maku brewing tiputti saisoniin mustikan.

Oma Kerava mansikka, muu Tuusula mustikka. 
Finnairin siivin Maku brewing tarjoaa Polttoainetta 5,8 % voimakkuudella, saisonia naamariin ja rautaisin siivin matka eteenpäin käy.

Blueberry Saison - Maku Brewing

Pelkoni oli käynyt toteen, istuin ahtaassa penkissä pakokauhun vallassa. "Onko se nyt aikani lähteä", mietin.
Henkeni salpaantuu, sydän lyö tuhatta ja sataa, kylmä hiki valuu pitkin selkää. Miksi minä oikein tulin tänne? Vyökin kiristää, pakko avata se, ainakin hetkeksi. Kello 14.00, aika lähteä, reitti on selvä.
Puristan kädet nyrkkiin ja avaan auton oven, kävelen sisään Maku Brewing tehtaan kioskiin ostoksille. Mukaan sieltä tarttuu Blueberry Saison ja muita tuoreita herkkuja. 
Ihmetteletkö miksi nyt niin pelottaa olla Lahelassa, Tuusulassa? Sinua ei varmaan mikään, mutta Jyrki Sukulakin sen tietää, että kun naapurin kylän poika tulee toisen maille, niin pataan saattaa tulla. Kyllä se pistää Keravan kollilla jalat tutisemaan, kun altavastaaja lähtee tilanteeseen.
Olen päässyt takaisin kotiin, on aika sihauttaa ja kaljaa kurkusta alas kulauttaa. Kaadan oluen lasiin, siihen syntyy runsas, kuohkea, ohut, mutta kestävä vaahto. Tämä herkku on väriltään haalean punaherukan värinen ja hieman samea. Tuoksuttelun tuloksena hieman hiivaa ja marjaisuutta tulee esiin.
On aika siipaista namariin tätä mustikkaherkkua, maultaan tuote on hieman hapan, hiivaisa, mustikkaa, metsäisyyttä josta mieleen tulee mustikan varpu.  "Se oli semoinen mustikkareissu se", miettii Keravan kolli. 
Ei muuten pelottanut oikeesti yhtään, oli vaan pakko kertoa, että sai tuollaisen hyvän intron tähän homman, juu nou.


Kevyt raikas nautinto on tämä saisoni, toimisi kivasti varmasti lohen/kanan kanssa, villinä korttina voisin kokeilla myös mustikkapiirakan kanssa. 

Mr. Olutämpäri





perjantai 20. marraskuuta 2020

Älä koskaan syö keltaistaista luntan, näin lentävä hollantilainen muistuttaa meitä talven kynnyksellä winter alen muodossa.

Kun otan käteeni tämän kiertävän hollantilaisen Ronald de Waalin winter ale pullon, en tiedä onko minulla kädessä loistavia elämänohjeita vai olutpullo.

Pullo antaa minulle toisen elämän ohjeen "never lick the Frozen pole", tämäkin tieto on tärkeä kunnon pakkasilla, ja senhän tietää hollantilainen, joka tänne pohjolaan on aikoinaan kodin tehnyt.
Nyt siis maistellaan lentävän hollantilaisen Belgiassa panemaa winter alea, vahvuudeltaan 5, 3%.

Never Eat The Yellow Snow - The Flying Dutchman Nomad Brewing 


Siinä me olimme, minä ja hän. Kylmänä, huurteisena ja tanakkana tämä talven herkkuale odotti minua siinä pöydällä. Katsoin pullon sinistä etikettiä, joka antoi minulle yksinkertaisen ohjeen: "never eat yellow snow". "Selvä", vastasin, koska näin olin vielä alkuillasta. 

Oli tullut aika korkata tämä keltakorkkinen herkku. Lasiini muodostui vaalea ilmava, mutta kestävä vaahto. "Kiitos vielä elämänohjeista", kiitin tätä lentävän hollantilaisen puhtaan tuoksuista winter alea. Katsoin tätä kuparin väristä ja sameaa olutta janoisin silmin. Ihailuhetken jälkeen laitoin lasin huulilleni, otin ison kulauksen, ja katkera, lämmin ja mausteinen maku täytti suuni. Näin tämä olutnautinto alkoi.


Never Eat The Yellow snow mukavan hieman lämmittävä panos, oikein oiva valinta kylmeneviin iltoihin.  

Mr. Olutämpäri


 

perjantai 13. marraskuuta 2020

Voihan Sorrenton sitruunat sentään, sehän onkin olutta! Maku Brewingin tyypit: ovatko he laittaneet kesää purkkiin? Otetaanko selvää?

Kesä, rantakallio ja raikas sitruuna kuulostaa kyllä herkullisesta, ja näitä asioita Maku Brewing kertoo Lemon Palen olevan. Kesän auringosta on on kertynyt 5% voltteja tähän olueen. Tervetuloa takaisin kesä.
                Lemon Pale Ale - Maku Brewing



Makasin silmät kiinni tuolissani: sieremeni täytti raikas, hieman sitruunamainen tuoksu. Mieleni matkasi etelä-Italiaan, Sorrenton niemimaalle. Olinkohan joskus ollut siellä, sitruunatilalla keräämässä näitä raikkaita hedelmiä? Ken tietää, edellisessä elämässä ehkä. Vaeltelin pitkin kaunista laaksoa, ympärilläni oli vain vihreää ja raikkaita keltaisia sitruunoita.
Valutin yhden näistä lasiin, vaalea, huokoinen, runsas vaahto syntyi lasiini. Otin lasin käteeni ja katselin auringon valoa vasten tätä kuparisen väristä, hieman sameaa juomaa. "Tämähän on olutta!", huudahdin innoissani. Laitoin lasin huulille, ja kaadoin tätä sitruunaista pale alea kurkustani alas. "Oi mikä maku, ihanan kuiva ja raikas", tuumasin. Se oli todella sitruunan makuinen! Siinä maistui sitruunan mehu, kuori ja valkoinen osa. Tämä valkoinen osa toi mahtaavaa kitkeryyttä hyvällä tavalla olueen. Avasin silmäni ja olin kotona. "Kiitos matkasta", sanoin oluelle, ja jatkoin syksyisen pimeän illan viettoa. 

Tämä pale ale sopii nautittavaksi kuumana kesäpäivänä, saunan jälkeen tai rasvaisen ruoan kanssa (esim. makkaraperunat).

Mr. Olutämpäri

perjantai 6. marraskuuta 2020

"Toi tyyppi on kyl ihan persikka", "camoon persikka älä viitti", näin jyväskylässä.

Aika maistaa persikkaa jalostettuna kenties parhaaseen muotoonsa. 
Jyväskyläläinen Panimoyhtiö X on laittanut persikkaa amerikkalaiseen pale aleen, voimaa tähän on kertynyt 5%. Kyllä maittaa kun persikkaista olutta suuhun laittaa - vai maittaako? 
Otetaan asiasta selvää.

Peach Please - Panimoyhtiö X



Oli kylmä ja pimeä syysilta, seisoskelin jääkaapin vieressä, mietiskellen mistä löytäisin palan aurinkoa? Olin kuulevinani rapinaa, tulikohan se jääkaapista?

Avasin kaapin oven, ja siellähän se ruskean pullon kaunotar heilui. "Peach Please", se sähäkällä asenteella minulle tuumasi. Minä siihen vastaten "mind If I do", ja korkkasin tämän persikkaisen alen.

Kaadoin olutta lasiin, ihaillen hennon ja vaalean vaahdon syntyä lasiin. Ilmassa leijaili hedelmäinen, hiivan sekoittama hento tuoksu, tämä lupaili minulle palaa aurinkoa. Innoissani tartuin lasiin ja kaadoin kellertävän sameaa olutta kurkkuuni. Makunystyräni täytti hedelmäinen, hieman hiivainen hyvin kevyt maku. Laiton silmät kiinni: oli kesä ja olin persikkapuun alla, kenties jossainpäin Jyväskylää.

Peach Please on loistava kaveri mausteiselle ruoalle. Kesällä toimiva raikas virkistys kuumaan päivään.

Mr. Olutämpäri

Ensikosketus: Sudden Death Brewing Co - Old Piney

    Vanhan mänty bergules! Maistuuko? Katso ja ota selvää! Olutämpäri