Kesäkeitot Vol 1: Never Stop The Pussikalja.

Kesäkeitot Vol 1: BulkkiNeipat

            Tämän sarjan idean on maistella kesäisiä oluita, joita löytyy monista kaupoista. 

Kun olet menossa puistoon ja perus Karjala ei maistu, ja et tiedä mitä valita kaupan kylmähyllystä: ei hätää! Tässä sarjassa sinulle tulee hieman apua tähän asiaan.

Nyt maistellaan Hartwallin, Koffin ja Olvin Neipat.

 

                            

                    Never stop the pussikalja, lets go!!!!!

Nimi: Lahden Erikois - Neipa 5,5%

Vaahto: perus vaalea kuohu.

Väri: kellertävä ja hieman samea.

Tuoksu: hedelmäinen, raikas.

Maku: Kevyt, greippiä, ylikypsää hedelmää ja yrttisyyttä.

Fiilis: Pussikaljojen aatelia. Näistä oluista lähinnä neipaa. 

3 /5

Nimi: Karhu - New England IPA 4,8%

Vaahto: perus

Väri: anteeksi mitä? Kuparinen ja kirkas kuin bulkkilager. 

Tuoksu: Humalaa ja mäntyisyyttä.

Maku: sitrusta, hentoa greippiä, vettä.

Fiilis:. Maku parempi kuin ulkonäkö ja hyvä näin. Oluen kuvauksen trooppisia hedelmiä en oluesta löytänyt. Jos ei olis muita vaihtoehtoja niin menee puisto-oluena. En minä Neipaksi kutsuisi.

 2 / 5 

Nimi: Olvi - Neipa 5,0%

Vaahto: vaalea, pientä kuplaa.

Väri: kellertävä, todella kirkas Neipaksi.

Tuoksu: mieto, sitrusta.

Maku: sitrusta, mallasta, yrttisyyttä ja kevyt katkeron puraisu loppuun.

Fiilis: Neipaksi en tätä tunnistaisi, mutta kyllä tässä makua on. Voisin kuvitella kylmänä puistossa nautittavaksi. Ihan ok bisse jos ei ajattele, että tämä on neipa. 

3/5

Lopputulos:

Neipa kaipaa runsasta humalointia ja lienee vaikea olut tehdä, jos haluaa pitää hinnnan alhaalla. Kun menet puistoon ja haluat kylmästä jotain muuta kuin sitä ihan perus bulkkia, niin näistä vaihtoehdoista ota Lahden Erikoinen - jos sitä ei ole, niin kyllä se Olvi oli aika samanlainen. Toisaalta jos haluat tukea kotimaista panimoa niin Olvi on näistä ainoa joka on 100% kotimainen.

Mr. Olutämpäri

Otetaan pienet.

Torniossa on ollut panimo vuodesta 1873, tämä panimo on tullut tutuksi meille kaikille oluestaan Lapin Kulta. Pitkään panimo oli Heinekenin/Hartwallin omistuksessa ja 2010 tuli päätös että Torniossa lopetetaan Lapin Kullan paneminen sekä muu panimotoiminta. Kaj Kostiander halusi jatkaa panimotoimintaa samassa historiallisessa paikassa ja joukkorahoituksen turvin Tornion Panimo saatiin perustettua 2016. 

Panimo on herättänyt myös legendaarisen alkuperäisen Lapin Kullan henkiin nimellä Orginal Lapland Lager, mutta siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

Pienet Helles on helles lager minkä on maustettu kokonaan kotimaisilla humalilla (Suntti, Hulla ja Norrgård) ja olut on ensimmäinen kaupallinen olut laatuaan. Humalat tulevat Artic Hopyardilta , jonka tila sijaitsee Ilmajoella. Pienet nimi tulee siitä että myös maltaat pientuottajilta, ohra on viljelty Kelhän tilalla Ala-Temmeksellä, Pohjois-Pohjanmaalla ja mallastettu Pehkolan mallastamossa  Siikajoella, joka on myöskin Pohjois-Pohjanmaalla. Onko pienet tekijät tehneet yhdessä jotain suurta? Oluessa on 4,5% lappalaista asennetta puhtaassa olomuodossaan.   

Tornion Panimo - Pienet Helles

Istun alas, työt ovat tältä päivältä ohi ja lapsetkin ovat nukahtaneet. Kerrostalon ikkunasta katson ulos ja siellä näen autoja ajamassa kiireesti eteenpäin. Näen myös kaupungin katuvaloja ja energialaitoksen savupiipun, joka työntää paksua savua ulos piipusta. Kaikilla näyttää olevan kiire jonnekin, mutta minulla ei ole kiire, ainakaan hetkellisesti.

Vieressäni on tölkki Tornion Panimon olutta, avaan sen ja kaadan lasiin. Oluen kaatuessa lasiin, ihailen vaaleaa pienikuplaista kuohua ja tämä tuo minulle mieleeni Kukkolankosken kuohut.  Nostan lasin kohtia auringon valoa ja ihailen oljenkeltaista kirkasta väriä, se vie minut Pohjois-Pohjanmaan ohrapeloille. Vien lasi huulilleni, laitan silmät kiinni ja otan rauhallisesti ison kulauksen oluesta. Maistan oluessa Lapin veden, pohjoisen rauhallisuuden, joka sitoutuu Pohjanmaan ohrapeltoinen maltaiseen hyväilyyn. Kiitän hiljaa kuiskaten, huomenna jaksan taas.

Makustelumerkinnät:

Vaahto: pieni kuplainen, kaunis.

Väri: oljen kellertävä ja kirkas. 

Tuoksu: raikas ja hieman makea 

Maku: makea, maltainen, nurmikkoa ja hento katkeron hyväily.

Fiilis: Pienet Helles on kevyt puhdas lager, joita voisi juoda putkeen vaikka kuinka monta. Tämä saattaa olla monelle IPA-hemmolle tylsä olut, mutta ehkä suomalaisen käsityön voimannäyte pitääkin olla juuri tämmöinen. Kevyt, puhdas ja raikas olut, jonka perus katujenkin tallaaja ymmärtää. Kyllä tämä on Tornion Panimon taidonnäyte, joka ei jää bulkkilagereiden varjoon.  Otetaan pienet sille!

Mr. Olutämpäri

"Lambic on tie, totuus ja elämä" - Teemu "Bönthöö bönthöö" Lahtinen

Aina on hyvä aloittaa blogi arvovaltaisen tyypin viisaalla sitaatilla, mitä näitä nyt on Sibelius, Canth, Bönthöö bönthöö...

Olen aina arvostanut lambic-oluita suuresti. Pitkään tämän oluttyylin arvostus oli piilossa, mutta nyt suuren sour-hypen mukana lambic-oluiden arvostus nousee ja hyvä niin. 

Cantillon on 1900 luvulla aloittanut toimintansa ja on ainoa perinteinen lambicin valmistaja Brysselin alueella. Cantillonin tiloissa toimii myös museo: Musée Bruxellois de la Gueuze. Museossa voi perehtyä perinteiseen guezen (maustamaton perinteinen belgialainen hapanolut) valmistukseen.  Nyt maistellaan Cantillonin Rose De Gambrinus, olut on perinteinen vadelmalambic. Yhteen litraan lambicia käytetään noin 200 grammaa vadelmaa. Väkevyyttä on kertynyt 5,5% verran

Cantillon - Rose De Gambrinus

 

Minä kuulen sen,

hiljaisen kuiskauksen, 

kutsun vadelmaisen.

Ympärilläni on vain hiljaisuus.

Puukorkki lattialle tippuu,

ääni se hiljaisuuden rikkoo.

Suuhuni olutta jaloa kulautan,

pienen hetken olemme yhtä ,

pullollinen perinnettä ja historiaa.

Makustelumerkinnät:

Vaahto: -

Väri: punainen. 

Tuoksu: hapan ja marjainen.

Maku: hapan, kuiva, marjaisuutta ja vadelmaa. 

Fiilis: Ai että on hyvää. "Lambic on tie, totuus ja elämä", kyllä, totta turiset, Bönthöö bönthöö Lahtinen. Hiljaa kumarran ja kiitän tästä jalosta juomasta Cantillonin mestareita. Tämän kaverisiksi sopii hyvin vadelmat ja sinihomejuusto. 

Mr. Olutämpäri

Joaquin Miller kirjoitti aikoinaan aikoinaan ”E-dah-hoe”.

Sanan Idaho alkuperää ei tunneta, erään yhdysvaltalaisen territorion nimeä kun mietittiin, Idaho oli suosituin ehdotus. Alueen nimeksi valikoitui kuitenkin Coloradon territorio ja se perustettiin vuonna 1861. Runoilija Joaquin Miller käytti 1860-luvulla alussa nimeä Idaho ja on kirjoittanut ainakin kerran nimen ”E-dah-hoe” ja väitti sen tarkoittaneen ”valoa vuorijonon yllä”. Idahoksi nimi vaihtui hyvin nopeasti, se tapahtui maaliskuussa vuonna 1863. Tämän opin kun kävin retkellä Wikipediassa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Idaho)

Jos nyt puhutaan Salama Brewingin oluesta, jota kutsutaan nimellä "When I Was In Idaho", niin oluen teemana on myytti/legenda suomalaisesta tarinankertojasta, jolla oli tarinoita "to die for" ja hän puhui intohimoisesti Idaho 7:stä, Citrasta ja Amarillosta. Vuoriston raikasta ilmaan purkkiin on kertynyt 5,4 % verran.

Salama Brewing - When I Was In Idaho 

On aamu, ja aurinko nousee vuorensolaan, siellä voin nähdä hahmon. Hän on vuoriston kiertolainen, joka kiertää kylästä kylään. Anna hänelle palanen leipää tai juustoa, silloin hän kertoo sinulle vastalahjaksi tarinan tai runon mystisestä maasta, joka sijaitsee kaukana Euroopassa.

Vaahto: vaalea ja runsas kuohu.

Väri: samea ja kellertävä.

Tuoksu: humalaa, hedelmää ja havua.

Maku: kypsää hedelmää, greippiä ja yrttisyyttä.

Fiilis: hyvä neipa, jossa on luonnetta. Mehukas alkuun ja liukuu kuivaan lopetukseen. Kun olet vuorilla ja grillaat kalaan, juo tämä ja ole onnellinen.

Mr. Olutämpäri